Jenni Ahtiainen on porilainen helsinkiläinen, joka pyörittää omaa merkkiä nimeltä gTIE ja jonka on vaikea olla tekemättä ja sanomatta mitä ajattelee. Backline kertoo omien unelmien toteuttamisesta. Se kannustaa ja vastustaa. Se saa ajattelemaan boksin ulkopuolelta ja pyrkii osoittamaan, että kaikki on mahdollista kun lopettaa haaveilun ja alkaa tekemään.

30.12.2015

OUTSIDE MY LIFE


Kaksi viikkoa sitten.
Lomapäivä. Tasapainoilu pääni sisä- ja ulkopuolella on ihan helvettiä. Balanssi työn ja olemisen rajapinnassa. Luovan alan tekijänä olet yhtä kuin sun työ. Ei niitä voi erottaa. Työ on elämäntapa, ei jotain minkä jätät toimistolle klo 16. Kaikki kulkee mukana. Ainoa millä ajatukset pystyy ravistelemaan pois muutamaksi tunniksi on fyysinen kipu, känni tai seksi.

Otin eilen kolmet päiväunet. Niiden lomassa kävin suihkussa ja kaupassa sekä ajattelin koko päivän jääkaapin yläpuolella olevia suklaita, joulun viimeisiä perkeleitä. Söin ne klo 19.00. Sätin itseäni kontrollin menettämisestä tunnin, kunnes muistin jääkapissa olevan viinin ja join sen häiritsemästä. Kaadoin teatraalisesti suuhuni hienosta lasista kynttilän valossa. Aivan kuin viimeistelläkseni itsekontrollin menettämisen, joka piinaa joka hiton loma, ja joka johtaa lähes joka kerta itsetuhoisuuteen. Näiden konkreettisten suoritusteni lisäksi puhuin työpuhelun Ranskaan, mietin miten lähestyn kolmeakymmentä maailman suosituinta miestenvaateliikettä ja kelasin joululomani ensimmäisenä iltana suunnittelemani malliston yksityiskohtia. Ajatellakseni näitä selälläni sängyssä, en tarvinnut yhteenkään niistä kynää. Ja suklaita syödessäni todella kuvittelin, että olen onnistunut olemaan koko päivän tekemättä töitä.

Ystäväni laittoi eilen viestin, on julkaissut ensimmäisen kirjansa. Ukko kirjoitti miten jännää tää aika on. Kun kirjan menestys, tai menestymättömyys määrittelee luojaansa. Hienoimmillaan luominen on juuri tuota. Kun kaikki mitä sä teet "kietoutuu" sun ympärille ja palat halusta tehdä enemmän, kokonaisvaltaisemmin, isommin. Miten ihmeessä sitä voi pysäyttää. Ei mitenkään. Luovuuden hallitseminen on vaikeinta mitä tiedän. Yksi idea johtaa toiseen niin helposti.

Vaikka vielä vajaa kaks viikkoa sitten haaveilin tyhjistä tunneista, on tosi vaikeeta rauhuttua. On tosi vaikeeta jättää ideoita toteuttamatta ja asioita tekemättä, vaikka ymmärtää että nyt pitää huilata ja pöytää pitää puhdistaa jotta sitä voi taas täyttää, sekoittaa ja luoda uutta.

Aamulla heräsin klo 7 ja maksoin ensi töikseni laskut. Se tuntui saatanan hyvältä, sain arjesta kiinni. Nyt kuuntelen Leonard Cohenia ja teen ensimmäistä kertaa elämässäni hirvipaistia, mutta tajusin juuri juoneeni siihen tarkoitetun viinin.

Lomapäivä. Ajatuskielto. Hirvi. Onko enää parempia syitä lähteä alkoon?


Nyt.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti