(Kolumni julkaistu Satakunnan Kansan Porilaine-viikkoliitteessä 10.3.2016.)
Viime viikolla satoja makkaroita vähävaraisille grillannut hyväntekijä on aiheuttanut vinksahtanutta keskustelua. Hyvä teko, eli leipäjonoon lahjoitetut grillimakkarat käännettiin markkinointitempaukseksi; makkaratehtaan hyödyksi ja ala-arvoiseksi tavaksi saada mediahuomiota vähävaraisten kustannuksella.
Ilmaisten makkaroiden jakamisessa oli kyse oli Brother Christmas -nimisen hyväntekijän ja Helsingin Makkaratehtaan yhteistyöstä. Yksi piti makkaroiden jakoa vähävaraisille hyvänä ideana ja lahjoitti makkarat. Toinen oli samaa mieltä joten hän grillasi ja jakoi makkarat. Ja sitten kolmas piti tapahtunutta makkaratehtaan halpamaisena markkinointitemppuna.
Miksi?
Kun hyvää tehdään, sitä tehdään yleensä apua tarvitseville. Apua tarvitsevat useimmiten erityisryhmät kuten vähäosaiset ja sairaat ja siksi kyynisimmät sivustakatsojat ovat herkkänä asian suhteen. Ei ole keneltäkään pois, vaikka hesari kirjoittaa jutun tempauksesta ja makkaratehdas saa siitä vähän huomiota. Päinvastoin.
Yritykseni tekee yhteistyötä erityisryhmien kanssa. Porin päihde- ja mielenterveyskuntoutujat eli jopilaiset tekevät osan asusteistani, siivoojatyttömme on autismisäätiöstä ja lähettinämme toimii osa-aikaeläkkeellä oleva syöpäpotilas. Teetän töitä erityisryhmillä, koska pidän yhteistyömme tuomasta lisäarvosta, inhimillisyydestä. Autismia sairastava neiti I. saa lisää rohkeutta ihmiskontaktien luomiseen ja lähettimme herra B. ei halua jäädä kotisohvalle miettimään sairautensa vakavoittamaa elämää. Ja vaikka firman tilat jää välillä siivoamatta, koska neiti I. ei uskallakaan lähteä kotoaan tai paketit toimittamatta, koska herra B. on sädehoidosta johtuen normaalia huonommassa kunnossa, haluan teettää töitä erityisryhmillä. Se on heille tärkeää. Minun tehtäväni ei ole ajatella heidän puolestaan, vaan tarjota mahdollisuuksia.
Ei kyynikko pahoita mieltään auttamisesta, vaan siitä kun siihen yhdistetään liiketoimintaa: Erityisryhmät ovat usein osa kuntien omia kuntouttamisohjelmia, joten yrittäjän sijaan pääosan palkasta maksaa kunta. Ja tässä kohtaa alkaa ottamaan päähän. On väärin, että yritys hyötyy erityisryhmistä. Yritys, joka työllistää myös muita ihmisiä ja maksaa veroja. Makkaratehdas, joka syöttää vähävaraisia ja saa siitä näkyvyyttä.
Firmoilla on yksityistä ihmistä parempi mahdollisuus tehdä hyvää, tässä tapauksessa lahjoittaa 450 ihanan makuista grillimakkaraa. Tehdas olisi myös voinut jättää makkarat koneeseen, leipäjonolaiset olisivat jääneet lihoitta eikä tätäkään keskustelua olisi koskaan käyty.
Vaikka kyseessä olisi ollut puhdas markkinointitempaus, jäi asianosaisille ja monelle muullekin hyvä mieli. Media kiinnostui kertomaan tempauksesta ja tehdas sai huomiota osakseen. Mitä sitten? Ehkä jutun lukeneet muut yritysjohtajat innostuvat itsekin sen luettuaan tekemään jotain hyvää. Hyötynäkökulma-urpoilun sijaan toivonkin, että kaikki hyväntekoon osallistuvat todella hyötyisivät auttamistempauksista. Sitäkin, sanotaan hyvän kierroksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti