NIGHT TIME TRAFFIC

Perjantain suunnitelmiin tuli muutos. Ystäväni herra Vuorensola ehdotti elokuviin menoa, joten siirsin valokuvaajana Losissa työskentelevän Flaminia Fanalen kanssa sovitun tapaamisen sunnuntaiksi. Elokuva oli Errors, joka on kuvattu jo pari vuotta sitten. Se on kiertänyt jo elokuvafestareilla, mutta perjantainen esitys oli jonkin sortin ensi-ilta, pienellä punaisen maton pätkällä koristeltuna. Mukana oli myös herra Kaukomaa joka on Vuorensolan tuottaja, Liisa Evastiina, joka elää näyttelijän elämää Losissa sekä ihana matkakumppanini Siru. Siru Tuomisto on sisustusarkkitehti, joka on asunut aikoinaan Losissa kymmenen vuotta, tietää mestojen lisäksi paikalliset maneerit sekä ajaa autoa paremmin kuin yksikään tuntemani mies. On ihan erilaista pyöriä täällä ihmisen kanssa, joka tuntee kaupungin ja paljon ihmisiä siellä. Me ollaan yhtä vietävissä molemmat. Suunnitelmat saattaa muuttua hippimäisellä fiiliksellä hetkenä minä hyvänsä, mutta niistä ei koidu minkäänlaisia ongelmia. Hotelli buukattiin autonratista. Lähdettiin hortoilemaan Hollywoodiin autolla ja ennen risteyksiä päätettiin jollain mielipuolisella logiikalla kumpaan suuntaan käännytään. Me ollaan kuin kaksi kulkukoiraa. Ja mä olen se joka jolkottelee koko ajan pari askelta Sirun perässä.

Katsottiin leffa sen tekijöiden kanssa. Mulla oli ongelmia pysyä hereillä. Elokuva käsitteli geenimanipulaatiota ja vaikeita englanninkielisiä lääketieteellisiä sanoja sisältävät dialogit vaikutti vireystasoon. Nukahdin kolme kertaa. Kun leffa päättyi, hoiperreltuani ulos ohjaaja kysyi "what did you think of it, you can be honest.". Ihmisenä, joka toistuvasti oksentaa vastaukset ulos olin hävettävällä tavalla ylpeä vastauksestani. Olin kerrankin hiljaa, enkä kertonut salatirsoista. Lähdettiin jatkobileisiin, jossa tunsin velvollisuudekseni käydä juttelemassa ohjaajalle. Laitoin hiljaisen vastaukseni biolääketieteen sanaston puuttumisen piikkiin. Bileissä oli myös Errorssin pääosanesittäjä, Michael Eklund. Kiitin miestä hyvästä näyttelijäntyöstä, se oli selvää heti elokuvan alussa. Kuulin myöhemmin, että mies näyttelee sarjamurhaajaa Halle Berryn kanssa The Call -elokuvassa. Elokuva on nyt elokuvateattereissa.

Jatkobileistä äidyttiin Mad Men -sarjan wrappibileisiin Korea Towniin. Sisäänpääsyyn oikeuttava salasana kuiskattiin isolle mustalle ovimiehelle ulko-ovessa olevan pienen reiän kautta, ihan kuin elokuvissa. Baarissa soitti joku indiebändi, jonka nimeä en tiedä, mutta tuntui kotoisalta nähdä asialliset ja selkärankaiset jenkit laulamassa bändin mukana, pikku kekkulissa. Meno oli kuin Suomessa. Juttelin pisimpään sarjan kalustovastaavan kanssa. Hänen duuniinsa ei kuulu hoitaa esimerkiksi oikean näköistä autoa elokuvaan, vaan hänen spesialiteettiään ovat sen auton avaimet. Jos jollain on ase, sytkäri, tai vaikka henkari kädessään, tämä mies hoitaa ne. En tiennyt tämän ammattikunnan olemassaolosta, tosin rekvisitöörin tehtävät lienee aika lähellä työnkuvaa.

Ravintolat menee virallisesti Losissa kiinni klo 2, mikä tuntuu suomiperspektiivistä katsottuna epäreilulta. Tällä kertaa oli onni nimeltä Timo matkassa. Vaikka baari tyhjennettiin, jäimme pienen ryhmän kanssa vielä ravintolaan kikkailemaan. Epäviralliset jatkot muuttuivat tunti tunnilta epävirallisemmiksi ja kotiinlähteminen alkoi tuntua mahdottomalta. Logistisista syistä. Losin taksijärjestelmä on lähes olematon. Autoa ei kuulunut. Lopulta joku henkilökunnasta sai hoidettua meille ison hummerinoloisen valkoisen jättiläisen, jolla päästiin kotiin. Lopultakin. Muistoksi sain baarimikon päältä paidan ja aamuksi käsinkosketeltavan, rehellisen, suomalaisen kankkusen.

Huomasin jo tammikuussa, että oudolla tavalla tää kaupunki tuntuu kotoisalta, vaikka aasinsiltana vaikuttaakin toimivan tässä yhteydessä kankkunen. Musta tuntuu, että mun kuuluu olla just täällä. Pienen pojan äitinä täsmennettäköön, että mun kuuluu olla täällä pahvikantisen kalenterin kanssa. Tästä nimenomaisesta illasta siinä ei ollut merkintää, mutta illan seurauksena siihen toivon mukaan tulee pari. Kalenterin kannessa on koivuja ja eilisen illan kohdalla siinä luki Timothy. Siitä lisää heti kun maltan olla tuijottamatta valokuvia.