Jenni Ahtiainen on porilainen helsinkiläinen, joka pyörittää omaa merkkiä nimeltä gTIE ja jonka on vaikea olla tekemättä ja sanomatta mitä ajattelee. Backline kertoo omien unelmien toteuttamisesta. Se kannustaa ja vastustaa. Se saa ajattelemaan boksin ulkopuolelta ja pyrkii osoittamaan, että kaikki on mahdollista kun lopettaa haaveilun ja alkaa tekemään.

3.1.2015

EROT




On ihan normaalia, että nainen antaa tiukkaa analyysiä miehestä. Varsinkin naisseurassa. Varsinkin tuohtuneena. Ja on ihan normaalia, että tiukka analyysi kestää tunteja. Se pitää sisällään monta pahaa adjektiivia eri lauseissa. Niillä kaikilla on sama merkitys, jätkä on mulkku. Naiset haluaa puhua miehistä muille naisille, koska nainen ymmärtää.

On ihan normaalia, että mies sanoo naiselle kerran ja on sen jälkeen hiljaa. Varsinkin yksin. Ei yhtään tuohtuneena. On ihan normaalia, että hiljaisuus kestää päiviä. Se pitää sisällään monta hyvää kaljaa eri urheilusuoritusten jälkeen. Niillä kaikilla on sama merkitys, juoda kaljaa ja urheilla. Miehet haluaa katsoa futismatseja yhdessä, koska se on hauskaa.

Yksinkertaista.

LIHAA LUIDEN YMPÄRILLE



Se kysyi mitä dusasin eilen. Inspiroiduin miettimään mitä dusasin eilen. Ukolla on omituinen tapa kääntää mun nuppi asteikolle, jossa ei kuulu työ eikä äitiys. Tällä kertaa haistoin eilisen dusailuni yksityiskohdat. Mietin niitä ja dusailun yksityiskohtia oli ajattelemattoman paljon.

Kirjoitin sille, että tykkäsin sen kysymyksestä. Ja ylipäätään sen mielenjuoksusta. Musta se täynnä omituisia käänteitä ja hyvää harmsmaista huumoria. Sen sanat on provokatiivista rehellisyyttä ja lause propagandaa, mutta kappale tai asia on vilpitön. Se on kuin huolellisesti ja kaunolla kirjoitettu vittu-sana.

Epäilen, että mies avaa mun detaljisensorit koska en oikeastaan tunne sitä. Lainkaan. Se jeesasi mua hankkimaan vinyylilevyjä ja osoittautui heti mielenkiintoiseksi. Ja hyväntahtoiseksi. On varmaan monta asiaa, jotka rikkois tän romantisoidun kuvan tästä arkeni kafkasta mutta otin riskin. Kysyin siltä voisko se kysyä multa jotain joka päivä. Tai olla mulle jotain mieltä jotta saan ajateltavaa. Se vastas mulle, että naiset kutsuvat sitä useimmiten mulkuksi.

VÄRITETTY TODELLISUUS



Olin aaton statistina. Hiljaisena vieraana poikani kaverin luona Munkassa, jossa nykyään asun. Takapihani ikkunoista näkyneet kerrostalot on muuttunu ihanasti puiksi ja kaupunki metsäksi.

Tekstailin silmät ruokaeuforiasta puolitangossa 40-luvun samettinojatuolista saksalaiseksi rakastajattarekseni osoittautuneen naisen kanssa samalla kun poika pelas maincräftiä metrin päässä muiden 7-vuotiaiden kanssa. Yhdessä olohuoneessa oli kaksi maailmaa. Ja vuosikin vaihtui kahteen kertaan. Ensin täällä, sitten Saksassa. Yksinkertaisuus on kontrolloitua ja siksi niin kaunista, joten vähän juhliakseni poltin ensimmäisen rakettisirkuksen jälkeen hatsin kihkih-tupakkaa. Tuntui omituisen kivalta irrotella ennen saksalaisia. Ja kun Saksa oli vihdoin siirtynyt vuoteen 2015 nukahdin yhden suomiviinapaukun saattelemana.

Yöllä näin unia, joista mies ei olis vain katkera ja kateellinen, vaan vahvasti mustasukkainen. Kun heräsin, oli tänään. Ja päätin, että aloitan kirjani kirjoittamisen. Sen tyylilaji on väritetty todellisuus. Ja se alkaa näin.