Jenni Ahtiainen on porilainen helsinkiläinen, joka pyörittää omaa merkkiä nimeltä gTIE ja jonka on vaikea olla tekemättä ja sanomatta mitä ajattelee. Backline kertoo omien unelmien toteuttamisesta. Se kannustaa ja vastustaa. Se saa ajattelemaan boksin ulkopuolelta ja pyrkii osoittamaan, että kaikki on mahdollista kun lopettaa haaveilun ja alkaa tekemään.

30.11.2016

INDUSTRIAL DISEASE

Pohja on valmis. Varsinaista suullista päätöstä ei tervakoskelaistumisestamme ollut edes vielä tehty, kun nahkatehtaan kuningas eli omistaja Otto Kokko heitti rakennusarkkitehdin puhtaaksipiirtämät pohjat käteeni. Ennen kun löysimme tämän aarteen, Otolla ja nahkatehtaan kuningattarella, Janitalla oli tilaan siis jo suunnitelma muutostöistä olemassa.

Tila oli suunniteltu hieman normaalimmalle makuaistille, pohja oli muun muassa jaettu kolmeen huoneeseen. Kerroin pohja kädessä visioistani, tilasta inspiroituneena ja siksi hengästyneenä. Selitin pinnoista jotka mua kiinnostaa. Että alkuperäisyys ja tehtaan tarinat kiinnostaa ja siksi osa olemassaolevista yksityiskohdista olisi hienoa jättää alkuperäiseen kondikseen. Että ikkunalaudat vain pestään, katto voidaan uusia mutta vanhat nahkatehtaan koukut tulis mielestäni säilyttää ja että tavarahissin ovet ovat niin hienot, että voisin itse koittaa harhauttaa rakennustarkastajan katsomaan niitä sormien välistä (kuulemma turha yrittää). Otto ja Janita eivät ainoastaan ymmärtäneet visioitani, vaan he olivat samaa mieltä. Janitan sanoin he olisivat alunperin halunneetkin tehdä tästä tilasta raffin loft-asunnon. Koska suurimmalla osalla ihmisistä on kuitenkin erilaiset tilanjako- ja materiaalinäkemykset kuin heillä - ja meillä, piirrättivät he tilaan huoneet.

Joten, kaadoin kaikki seinät. Hyvällä omatunnolla. Ja nyt pohja on valmis. Kyllä, vessan ja kylpyhuoneen ympärille jouduin vähän piirtelemään niitä takaisin.

Alla suunnitteluvaiheen fiiliskuvia. Ne eivät ole asunnon tulevia yksityiskohtia vaan inspiroitumista ja suunnittelua varten. Tilaan tullaan tekemään mm. betonisia työtasoja, parveke, rautaisia liukuovia, ruostutettua seinää ja rappausta otetaan alas olemassa olevasta seinästä ihan urakalla. Taidanpa itse hitsatakin sinne yhden valtavan rautakehikon. Eli erikoistilanteita luvassa.

Raportoin kuvin ja sanoin projektin etenemistä. Napialasta kuulemiin!

Siinä se on.

Otto korjailee varmaan jotain mun mokia piirustuksissa.

Rautainen liukuovi - ehkä vaatehuoneeseen.

Toinen liukuovi-fiiliskuva.

En tiedä mikä tää on, mutta näyttää hyvältä.

Keittiön seinä.

Ruostutan itse seinän sinne jonnekin.

Värimaailmaa. Noi on mun tekemät kynttilänjalat.

Kana.

Napialan nahkatehtaan lampaat. Ne käy muuten töissä päivittäin pidemmällä kuin mä.

23.11.2016

NAHKATEHTAAN TYTTÖ

Terveisiä Tervakoskelta! Kyllä, puitteet ovat muuttuneet. Ensin Helsingistä Poriin ja kaksi viikkoa sitten Satakunnasta Hämeeseen. Muutin pajani Janakkalan kuntaan Tervakoskelle, Napialan vanhalle nahkatehtaalle. Se ei ole enää teollisuuskäytössä, vaan tehtaan toiminta loppui vuonna 1991. Vuonna 1880 perustettu tehdas on nyt suurimmaksi osaksi kaavoitettu asunnoiksi ja sellainen meille tänne nyt tehdään.

Ilmoitimme kolme viikkoa sitten Facessa, että toiveena olis löytää asunnoksi soveltuvaa teollisuustilaa. Raakaa, sellaista jonka vois laittaa haluamakseen. Ja kaksi päivää myöhemmin saimme vinkin vanhasta nahkatehtaasta ja ajelimme paikan päälle ihmettelemään. Rakkautta ensi silmäyksellä, sitä se oli. En olis halunnut lähteä enää pois. Enkä sitten tavallaan lähtenytkään.

Asunto sijaitsee korkeassa puulattiallisessa tilassa punatiilisen tehtaan toisessa kerroksessa. Se on siipi. Kun seisoo keskellä kämppää näkee ikkunoista kolmeen ilmansuuntaan ja neljännestä pääsee ulos. Jos on pakko. Kotiin kiivetään rappusia pitkin, kesällä prätkä on helpompi ajaa olohuoneeseen isolla tavarahissillä.

Neliöitä huoneustossa on 110 yksikköä. Raakatilaan rakennetaan kaikki asumisen mahdollistavat fasiliteetit keittiöstä, kylpyhuoneesta ja ilmanvaihdosta alkaen. Meillä oli haaveena myös tulisija ja kuulin eilen senkin olevan mahdollista; hormi on valmiiksi tilaan skissaamani olohuoneen kohdalla. Olen saanut suunnitella kaiken huonejärjestyksestä pintoihin. Puhun omistavan tahon - ja mielestäni myös ukkoni kanssa samaa kieltä ja haluamme säilyttää kiinteistön teollisen historian merkit asunnon yksityiskohdissa.

Napialan tehtaan ulkopuolella on metsää, yksi tie ja lisää metsää. Mutta rentouttavasta ympäristöstä huolimatta tehtaan sisäpuolella tuntuu olevan koko maailma. Täällä on lämmin, henkisesti ja fyysisesti. Täällä on metallipaja, hitsausvehkeet ja oma skeittihalli. Kuntosali ja bändien treenikämppiä. Oma saunakin on tulevaisuuden suunnitelmissa. Nahkatehtaassa on neliöitä yhteensä kolmisen tuhatta, kolmessa kerroksessa. Kiinteistön omistaa nuori pariskunta, Otto Kokko ja Janita Horppu. He ovat kunnostuttaneet ja remontoineet itsekin tehdasta asunnoiksi yksi kerrallaan. Ja pitäneet huolta eläimistä. Pihalla on neljä lammasta ja pässi, riikinkukkoja ja kanoja, kaksi kissaa ja kukko.

Helvetillisen reissaamisen jälkeen nautin rauhasta. Oon ollut vuosikausia onnekas. Terve, onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Mutta nyt tähän mun elämään on astunut jokin syvyys ja pysyvyys, jonka toteemi on alkanut rakentua tänne tehtaalle, metsän viereen. Tällä hetkellä en kaipaa lentokoneita enkä kiirettä. Pintapuolisesti olen sama nainen, paria uutta tatuointia lukuunottamatta. Mutta sisälläni asuu nykyään vielä vahvemmin sellainen pikkukaupungin tyttö, joka elää perusasioista. Se tykkää nukkua, syödä, luoda ja olla. Ja täällä Tervakoskella, se tyttö on ihanasti - ja vain - nahkatehtaan tyttö.

Meidän rappukäytävä ja Napialan vanhan nahkatehtaan logo.


Kämppä. Hissinovet oikealla.
  

Vanha jakorasia katossa, ihana.

Hissi. Prätkähissi siis.

Ei mitään kikkailua.

Roikottimet. Taidekuva, tai jotain.

Täällä käytiin jo isolta kirkolta vähän kuvaamassa Jarpin kera.

Lastenhuone. Vitsi vitsi.

Betoninen ikkunalauta ja valo. Ihana.

Kissa.

Lattia. Vain hionta ja vahaus puuttuu.

Eikä tässä vielä kaikki.

Jos jumala olis olemassa, tää olis sen siipi.

Oon hiblaillut noita putkia. Jätetään seinään.




Vain amme puuttuu.
Loppukaneettina mainittakoon, että Tervakoskea tai ei, nahkahousuista en luovu. Enkä buutseista. Jiihaa!

IG @gtiejenni @gtieneckwear @napialantehdas