.: NAHKATEHTAAN TYTTÖ

Terveisiä Tervakoskelta! Kyllä, puitteet ovat muuttuneet. Ensin Helsingistä Poriin ja kaksi viikkoa sitten Satakunnasta Hämeeseen. Muutin pajani Janakkalan kuntaan Tervakoskelle, Napialan vanhalle nahkatehtaalle. Se ei ole enää teollisuuskäytössä, vaan tehtaan toiminta loppui vuonna 1991. Vuonna 1880 perustettu tehdas on nyt suurimmaksi osaksi kaavoitettu asunnoiksi ja sellainen meille tänne nyt tehdään.

Ilmoitimme kolme viikkoa sitten Facessa, että toiveena olis löytää asunnoksi soveltuvaa teollisuustilaa. Raakaa, sellaista jonka vois laittaa haluamakseen. Ja kaksi päivää myöhemmin saimme vinkin vanhasta nahkatehtaasta ja ajelimme paikan päälle ihmettelemään. Rakkautta ensi silmäyksellä, sitä se oli. En olis halunnut lähteä enää pois. Enkä sitten tavallaan lähtenytkään.

Asunto sijaitsee korkeassa puulattiallisessa tilassa punatiilisen tehtaan toisessa kerroksessa. Se on siipi. Kun seisoo keskellä kämppää näkee ikkunoista kolmeen ilmansuuntaan ja neljännestä pääsee ulos. Jos on pakko. Kotiin kiivetään rappusia pitkin, kesällä prätkä on helpompi ajaa olohuoneeseen isolla tavarahissillä.

Neliöitä huoneustossa on 110 yksikköä. Raakatilaan rakennetaan kaikki asumisen mahdollistavat fasiliteetit keittiöstä, kylpyhuoneesta ja ilmanvaihdosta alkaen. Meillä oli haaveena myös tulisija ja kuulin eilen senkin olevan mahdollista; hormi on valmiiksi tilaan skissaamani olohuoneen kohdalla. Olen saanut suunnitella kaiken huonejärjestyksestä pintoihin. Puhun omistavan tahon - ja mielestäni myös ukkoni kanssa samaa kieltä ja haluamme säilyttää kiinteistön teollisen historian merkit asunnon yksityiskohdissa.

Napialan tehtaan ulkopuolella on metsää, yksi tie ja lisää metsää. Mutta rentouttavasta ympäristöstä huolimatta tehtaan sisäpuolella tuntuu olevan koko maailma. Täällä on lämmin, henkisesti ja fyysisesti. Täällä on metallipaja, hitsausvehkeet ja oma skeittihalli. Kuntosali ja bändien treenikämppiä. Oma saunakin on tulevaisuuden suunnitelmissa. Nahkatehtaassa on neliöitä yhteensä kolmisen tuhatta, kolmessa kerroksessa. Kiinteistön omistaa nuori pariskunta, Otto Kokko ja Janita Horppu. He ovat kunnostuttaneet ja remontoineet itsekin tehdasta asunnoiksi yksi kerrallaan. Ja pitäneet huolta eläimistä. Pihalla on neljä lammasta ja pässi, riikinkukkoja ja kanoja, kaksi kissaa ja kukko.

Helvetillisen reissaamisen jälkeen nautin rauhasta. Oon ollut vuosikausia onnekas. Terve, onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Mutta nyt tähän mun elämään on astunut jokin syvyys ja pysyvyys, jonka toteemi on alkanut rakentua tänne tehtaalle, metsän viereen. Tällä hetkellä en kaipaa lentokoneita enkä kiirettä. Pintapuolisesti olen sama nainen, paria uutta tatuointia lukuunottamatta. Mutta sisälläni asuu nykyään vielä vahvemmin sellainen pikkukaupungin tyttö, joka elää perusasioista. Se tykkää nukkua, syödä, luoda ja olla. Ja täällä Tervakoskella, se tyttö on ihanasti - ja vain - nahkatehtaan tyttö.