Pienen merkin suunnittelijan arki ei valitettavasti pyöri tummanpunaisen aamutakin sisältä käsin konjakkilasin jalassa kiinni, vaan se on duunia. Sain vihdoin suurimman osan Losin matkan aikana tulleista tilauksista käsiteltyä. Olivat tukkineet verkkoputiikin, ihanasti. Vielä on ruhtinaalliset kolme kappaletta hitusen monimutkaisempia tilausmalleja tehtävänä. Pahoitteluni asiakkaille muutaman päivän myöhässä tulevista tilauksista. Työni on viimeiset kaksi viikkoa ollut varaston täydentämistä tehdastilauksilla ja erikoisempien - varastosta puuttuvien - tilausmallien työstämistä. Olin kaksi viikkoa sitten kaukaa viisas. Buukkasin Poriin suuntautuvan emansipoitumisen loppukuuhun. Tunnen käsien jo laskeutuvan.
Pori
Tänään huomasin miettiväni montako lehmäviiliä ostan jääkaappiin ennen Poria. Täystuntiseksi duunipäiväksi muuntuneen sunnuntain päätteeksi kävin syömässä kavereiden kanssa Ysibaarissa ja huomasin ettei puhelin, etäviestin kiinnostanut. Istuin ystävävien kanssa samassa pöydässä. Tein viikko sitten jälkijunassa uudenvuodenlupauksen: Ei ole kiire mihinkään. Opettelen uutta rentoa elämäntapaa, jossa asiat hoidetaan hallitun rauhallisesti. En säntäile paikasta toiseen. Kun pääsen perille, en mieti täristen jo seuraavaa tapaamista. Voin pysähtyä juttelemaan liikennevaloihin, käydä kuntosalilla keskellä päivää ilman itsesyytöksiä, mulla on aikaa auttaa frendiä jonkun käsittämättömän muotoisen ja -kokoisen tavaran roudaamisessa autolla keskellä päivää, lyhyelläkin varoitusajalla. Ja kun on aivan hirveä kiire ja sydäntä rasittava paine pistän puhelimen äänettömälle, läppärin kiinni, istun alas ja juon vittu kahvit.
Kun viimeksi olin Porissa veljeni lakkiaisissa ja itsenäisyyspäivän, kerroin kavereille sohvan pohjalta miltä se tuntuu. Laitan sen tähän, koska se kiteyttää parhaiten sen, miksi.
"On mahtavaa olla kotona Poris pitkäst aikaa. 25 asteises huushollissa perhe torspoilee ympäri vuorokauden lähes ilkosillaan, samaan aikaan kuunnellaan levyjä, analysoidaan vasta tulevia keikkoja, leikataan koiran kynsiä ja syödään mitä käteen sattuu. Harvoin tapahtuva, mutta pakollinen keskinäinen kommunikaatio tapahtuu lähinnä huutamalla; "EMMÄÄ NÄÄ MITÄÄ, MISÄ KAAKAO O" tai "EI JUMALA TÄHRE, MITÄ MÄÄ OIKEE AJATTELE". Kuntosalilla jengi treenaa hakkaamalla lekalla traktorin rengasta. Kaikki on ihanasti vähän vinksin vonksin. Isä haki lumihangen läpi crocsit jalas puita. Huomasin pitkästä aikaa, että ongelmat voi myös jättää selvittämättä, siirtyä ajattelemaan jotain helpompaa. Olo on hyvä eikä ole kiire mihinkään. Urho ilmoitti aamulla, ettei se halua lähteä täältä pois. Musta alkaa tuntua samalta. Moikka."
Ei lisättävää.
 |
| Kuva: Stella Harasek @ Pori |
Berliini
Muutaman päivän nukkumisen, leikkimisen, syömisen ja saunomisen jälkeen suuntaan kohti Berliiniä piirtämään uutta mallistoa. Helsingissä on mahdotonta luoda mitään uutta arkirutiinien, ymmärrettävän kielen, pesukoneen ja takapihalla sijaitsevan - mutta elinpiiriä laajentavan - auton läheisyydessä. Sen sijaan väliaikainen etätoimisto toimii, esimerkiksi Saksassa. Yhden päivän aikana työpäivän rakenne muodostuu nopeasti rutiiniksi kyllä, mutta ympäristö ja äänimaailma ovat eri. En ymmärrä lähes sanaakaan saksaa. Ja paikat on sopivasti muistottomia, outoja. Se on se juttu. Voi istua tunteja ilman korvalappustereoita samassa kahvilassa päivästä toiseen, ilman ainoankaan ajatuksen sivuajatuksen karkaamista. Sen sijaan helsinkiläisessä "etätoimistossa" istuminen saattaa ei edes ääritapauksessa johtaa satunnaiskänniin hetkenä minä hyvänsä. Kaveri tietää missä duunailen ja liittyy "emmää häiritte kato mul on kone mukan" -selityksellä seuraan ja hyvin pian on selvää, että läppäritapaaminen johtaa toiseen, tunnin-kahden kuluttua kolmanteen ja lopulta neljänteen baariin. Saksassa ei ymmärrä, ei ota stressiä, ei ole kotona, on ulkomaalainen. On vähän kuin olis normaalia tyhmempi ihminen. Kuin nainen rautakaupassa. Ostaa mitä on neuvottu. Kysyy, kun ei tiedä mistä löytää. Ei ole vietävänä, ei voi lähteä mukaan. Kunnes on ilta. Siitä myöhemmin.
 |
| Kuva: Stella Harasek @ Berlin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti