ANATEEMAT

Palasin juuri Porista. Olin viikon kotona hengittämässä. Hoidin mielenrauhan lisäksi muutaman työasian, asiakastapaamisen, kävin Kinossa Klamydian keikalla, sain idean kolmesta uudesta mallista, toteutin yhden pitkäaikaisen unelmani josta avaudun huolella myöhemmin ja keksin asiakastapahtuman: pistän toukokuussa Poriin pop up -myymälän pystyyn.

Oon pitkään miettinyt mitä teen mallieni prototyypeillä, mallikappaleilla ja muutamalla sekoboltsilla kokeilulla. Luon aina ensimmäisiin piisseihin oudon tunnesiteen ja pelkkä ajatuskin niiden myymisestä on tähän asti tuntunut väärältä. Mutta niitä alkaa olla jo kymmenittäin ja ne vie tilaa uusilta mallikappaleilta. Oikea paikka päästää irti on Pori. Eli luovutan kasan ensimalleja porilaisten haltuun lauantaina 18.5. Kinossa. Mallikappaleille on pakko kelata joku hinta, mutta koska tunneside on vahva, on hintoja vaikea määritellä. Päätin, että myyn ne perstuntumalla: Jos malli sopii asiakkaalle kuin nyrkki silmään, saattaa se lähteä matkaan pelkällä hymyllä. Jos malli ei sovi, voin kieltäytyä myymästä. Näen mallikappaleiden pop up -myynnissä myös jatkumon. Ei liene yllätys, että tulevaisuudessa järjestäisin mallikappalemyyntejä vain Porissa. Kaikki asiakkaat ovat tietenkin tervetulleita - myös Satakunnan ulkopuolelta! Luopumisen tuska saattaa vaikuttaa oudolta, mutta mulle se ei ole kovin helppoa. Ne mallit on mulle muutakin kuin kangaspaloja ja metrikaupalla lankaa. Niihin jokaiseen liittyy tarina, jonka voin kertoa uudelle omistajalle.

Päivää ennen tätä pelottavan hyvää pop up -keksintöä, lähetti ystäväni Stella mulle biisilinkin Anathema-nimiseltä bändiltä. Jouduin jälleen musaluuppiin. En välttämättä olisi innostunut niin helposti, ellei tämä bändi olisi niin vaikea. Kundit teki kummallisen täyskäännöksen omasta death metal -genrestään. Stella kuvaili pumppua "biisi hämmentävältä yhtyeeltä joka soitti death metallia kunnes löysi kutsumuksensa leirinuotiorämpytyksestä". Kuuntelin kappaleen, toisen ja muutaman kymmenen siihen päälle. Yritin etsiä jokaisesta biisistä jäänteitä doom ja death metallista. Ainoa logiikka liittyi bändin nimeen. Anathema, joka antaa vihjeen kirouksesta, häväistyksestä, mielipiteiden muuttumisesta, pannaan asettamisesta. Pojat päätti lopettaa metalliristiretken ja alkaa hempeilemään. Kokonaisen ja järjellisen totuuden etsiminen alkoi saamaan hyvin kummallisia mielenkäänteitä päässäni, joten päätin lopettaa analysoimisen ja yksinkertaisesti jatkaa bändin kuuntelemista. Joten, tässä Anathema, Fragile Dreams.

Uskon, että yksi asia johtaa toiseen, joka johtaa kolmanteen, eikä kolmanteen pääse ilman toista. Tämän bändin syntyhistorian ylianalysoiminen, terminologisellakin tasolla, vaikutti taatusti alitajunnan tasolla pop up -putiikin syntyyn. Yksi kummallinen ajatus aiheutti toisen kummallisen ajatuksen ja sieltä se sitten putkahti kolmantena kummallisena ajatuksena seuraavana aamuna, hyvin nukutun yön jälkeen kotisohvalla: Jotta pääsen eteenpäin uusien mallien suunnittelussa, on aika erottaa vanhat. Jakoon vaan ja uutta sisään. Myyn pyhimmät, kirouksen uhallakin. Mutta vain hyvään kotiin! Ettäs tiedätte.