Jenni Ahtiainen on porilainen helsinkiläinen, joka pyörittää omaa merkkiä nimeltä gTIE ja jonka on vaikea olla tekemättä ja sanomatta mitä ajattelee. Backline kertoo omien unelmien toteuttamisesta. Se kannustaa ja vastustaa. Se saa ajattelemaan boksin ulkopuolelta ja pyrkii osoittamaan, että kaikki on mahdollista kun lopettaa haaveilun ja alkaa tekemään.

6.11.2013

TO TIE FOR

Kuvattiin gTIEn uusia solmintavideoita tällä viikolla. Mietittiin kuvaajana toimivan Kirjalaisen Kallen kanssa kuukauden päivät putkimaisen oloisia solminta-alustoja ja gTIEn kaulevarmeet alkoivatkin pian pyöriä mammuttien nilkkojen ja Suomenlinnan tykkien ympärillä. Ajatuksen tasolla. Jos jotain, niin oon oppinut laittamaan mutkia suoraksi. Yksinkertaistamaan. 

Kuva: J.A.

Pari viikkoa sitten saatiin tehtaalta uuden malliston sämplet pöydälle ja tiimipalaverissa aloin solmimaan niitä kuten satoja kertoja aikaisemminkin: oman reiden ympärille. Naispuolinen kolleega totesi vierestä että hei mäkin haluun alkaa tekeen noin. Siitä se oivallus sitten tuli. Ihan normaaliksi tulleesta solmintatavasta, jota en enää itse tunnistanut epänormaaliksi saati mielenkiintoisen näköiseksi tavaksi, tuli meidän solmintavideon kantava teema. Eikä me tarvittu sitä varten mammutin jalkoja eikä tykkejä. Riitti kun otin housut pois.

Kuvattiin kolme videota, kolmen eri gTIE-mallin ohjeet. Ja kyllä me skeneen vähän muutakin kuin reittä saatiin: Lemmy Kilmister, Johnny Cash ja Don Fanucci, mitä niitä nyt on.


Kuva: Kalle Kirjalainen

Kuva: Kalle Kirjalainen

Kuva: Kalle Kirjalainen

Monesti ideointi lähtee käsistä ja olennainen jää huomaamatta. Oli kyse sitten uuden mallin tai markkinointistrategian luomisesta. Mieleni tulee hauska stailaustarina parin vuoden takaa. Neljästä ihanasta tytöstä muodostuva Wrecking Queens asteli liikkeeseen toivoen tuleviin kuvauksiinsa jotain siistejä sulkapäähineitä ja inkkarijuttuja. Olivat hankkineet jostain hevosenkin kuvauksia varten. Tein kuvauksiin vermettä, tytöt kuvasivat ja toivat asusteet takaisin kuumana kesäpäivänä. Sivulauseessa kirosivat, että kun pitää mennä hikiselle treenikämpälle soittamaan ja kertoivat miten heidän pitää vähentää siellä vaatteita, koska siel ei oo ees ilmastointii. Olin ihan että daa...aa!!? Ai että miten sekä visuaalisesti kauniita että tarinaltaan autenttisia kuvia bändi voikaan levynkansiensa väliin saada, kun niissä soittaa neljä upeeta gimmaa rokkia vähissä kuteissa. Ja hiki lentää. Olis jääny hevoset vuokraamatta, jos oltais vähän juteltu siitä millaista wrekkareiden elämä ihan oikeasti on.

Kuva: J.A.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti