NO MONEY, HONEY

Alkaa tuntua siltä, että turismini paistaa pitkälle. Tänne tultuani olin siinä luulossa, että onpas nyt vientiä, kun alati tulee silmää ja tukkaa kehutaan. Se oli harhaluulo. Ja epäilen ettei nää natiivit  hymyile mulle edes siksi, että ovat toki säteileviä ja ystävällisiä amerikkalaisia.  Ne hymyilevät, koska olen kokoajan hukassa. Tulee äärimmäisen helposti selittämisen tarve, että "i'm from finland you know", että kai nyt ymmärrät itsekin että ei mene ihan ku strömsössä. Juuri äsken huomasin, että kaupasta todella saa kolikkoja myös takaisin, eli vaihtorahaa. Ne tulee automaatista, ei kassamyyjältä. Tähän asti olen huomaavaisesti jättänyt kaikki vaihtorahat kauppaan.

Tiistai, eilinen, meni vielä lähes kokonaan lomaillessa. Tapasin Bostonissa asuvan kundin johon lentopelkoisena tutustuin (takerruin) vuorokausi aiemmin koneen vielä ollessa Nykin kentällä. Hypittiin tähtien päällä Hollywood Bulevardilla, kunnes äkkiä huomasin ettei pörssissä ole enää dollareita. Juostiin valuutanvaihtopuljuun, mutta kurssi oli kohtuuton ja komissiona olisivat ryöstäneet 126 euroa. Päätin vaihtaa euroyksiköt dollareiksi pankissa, jonne saavuin myöhässä. Onneksi  bostonilainen pelasti päivän ja antoi käteistä. Lauantaina päivää ennen lentoani, pankkikorttini siru irtisanoi sopimuksensa.

Tänään aamulla pakkasin kamat huomenna alkavaa Golden Globe -koitosta varten.  Kaivoin viimeiset bostondollarit taskusta ja lähdin taksilla Rodeo Drivelle, jossa tapahtuman järjestäjät olivat. GG-vieraat otetaan vastaan hotelli Luxen Penthousessa, kattokerroksessa. Kovalla tohinalla porukka järjesteli pöytiä ja tuoleja samaan aikaan kun osa seisoi jähmettyneenä tilan keskellä miettivässä asennossa, sormet leuan alla, tuijottaen, jotain. Olin tehnyt suunnitelman pöydän mittojen perusteella pari viikkoa sitten, leikkaa-liimaa -periaatteella. Toiset tekisi saman tietokoneella, mutta tykkään askartelusta ja kaikista yksinkertaisinta on liikutella paperinpalasia konkreettisen kolmiulotteisesti pöydällä. Ystävääni naurettava sisustussuunnitelmani nauratti. Mutta sen avulla hotelliin suunniteltu nahkainen installaationi oli valmis tunnissa. Joskin suunnitelma muuttui viime metreillä jonkin verran. Niinkuin ne aina muuttuu.

Tyytyväisenä omaan ennakoivaan pohjakartan suunnitteluun, kävelin Bank of Americaan vaihtamaan rahaa ja ennen kuin huomasinkaan, oli pankkimies myynyt mulle jäsenyyden. No nyt on BoA:n pankkikortti. Ja pörssissä dollareita.

Päivän epätodellisuuskohtaus: Päätin kävellä kotiin. Epäilyttävän fiiliksen jälkeen piti puhelimen kartasta tarkistaa onko muia hukassa. Hymyilytti kun Vantaan Viikinkitien kartta muuttui sekunnissa Wilshire Boulevardiksi. 

Keskiviikkona klo 15. 17 asiat on järjestyksessä. Sain vuokra-asuntoni omistajalta vinkin, että näyttelijät pyörii kahden korttelin päässä olevassa hotellissa. Ehkä menen sinne illalla nuuhkimaan, tai siis virallisesti kirjoittelemaan. Julkkisbongailu kiinnostaa vain äidin vuoksi: pitää kuulemma tuoda George Clooney kotiin.