G-VOIMAT

Tehtiin Merin kanssa jouluruuhkaa pois alta. Höpistiin, mietittiin, oltiin hiljaa, soitettiin musiikkia ja juteltiin todennäköisesti jostain elämänhallintaan ja sielunelämään liittyvästä - eli puhuttiin ruoasta ja miehistä. Meri kertoi jostain jätkästä, räppäristä. Että oonko kuullu. Kuulemma suomalainen. Ja kuulemma hyvä. "Njaa, no, laita soimaan", sanoin.

Ennen kun laitat alta kappaleen soimaan, suosittelen vähintään korvakuulokkeita. Tätä biisiä ei kannata raiskata huonoilla vehkeillä. Bassot, kaiut, koko äänimaailman herkkyys on tämä biisi. Joten: jos sulla ei ole tarpeeksi hyviä vehkeitä just nyt, unohda koko juttu. Kuuntele se huomenna. Mä kuuntelin sitä viikon.

Harvoin mutta joskus käy niin, että joutuu luuppiin. Ei pääse pois. Radioiden soittolistoissa ärsyttävintä on soittolistat. Samat biisit joka päivä. Omaan soittolistaani kuului yksi biisi. Minuutista tuntiin. Päivästä yöhön. Räppiä. Viikossa on seitsemän päivää ja tämä piissi kestää 3:57. Se on paljon räppiä.

Tiedän miksi soitin Graciakselle ja pyysin lounaalle. Tykkäsin ja olin lievästi vaikuttunut sen biisistä. Meri teki salaattia, G-mies tuli, kyselin kuka se on, yleisesti rap-skenestä, sen esiintymisestä, tykkääkö se siitä, vaatteista, mikä on kova juttu, mikä ei. Ja sit se lähti. Ja lopputuloksena päässäni alkoi muhimaan räp-aiheiset vermeet. Vaikka lahkeeni eivät ole räpin mukana leventyneet, on tajuntani laajentunut. Innostun biisistä vieläkin. Losissa soitin kipaleen yhdelle hihatonta paitaa ja löysiä housuja käyttävälle, isolle, mustalle, upealle patsaalle, koska olin varma että kaikki sen näköiset siellä tekee - tai ainakin kuuntelee räppiä. Olin oikeassa. Mies ei ollut räppäri, vaan räppiä kuunteleva rugby-pelaaja, joka soitti sen kolme kertaa ja tykkäsi siitä. Ja vähän mustakin.

Mietin tänään mitä kaikkea olen tehnyt ja minkä tahdissa ja muistanko fiiliksen. Olinko hyvällä tuulella, keskityinkö, sujuiko asiat, ärsyttikö mikään missään vaiheessa. Päivä alkoi Black Stone Cherryn biisillä, jota kuunnellessa alkoi olla selvää, että salille on päästävä. Salilla kuuntelin uutukaista Syke-nimistä Spotify-soittolistaa, joka on mitä lupaa. Hymyilin. Nostojen välissä. Mutta varsinkin kotimatkalla kun kuuntelin ystäväni berliiniluuppia, Ellie Gouldingin Lights-biisiä. Päivän kuuntelin radion asiaohjelmia rock-musiikista ja musiikilla. Pojan kanssa keksittiin autossa koreografia Knife Partyn Rage Valley -sekoiluun ja kun sammutin auton kysyin siltä "mikä bändi". "Metallica". Mun poika!

Musiikki on taikavoima. Se saa tekemään asioita ja asioita tekemättömiksi. Se saa hyvälle ja huonolle muudille. Sillä siirretään vielä vuoria, trust me!