Jenni Ahtiainen on porilainen helsinkiläinen, joka pyörittää omaa merkkiä nimeltä gTIE ja jonka on vaikea olla tekemättä ja sanomatta mitä ajattelee. Backline kertoo omien unelmien toteuttamisesta. Se kannustaa ja vastustaa. Se saa ajattelemaan boksin ulkopuolelta ja pyrkii osoittamaan, että kaikki on mahdollista kun lopettaa haaveilun ja alkaa tekemään.

12.12.2014

ENTER BERLIN


Olis voinu nukkua vielä mutta matka jatkuu.

Sam oli sopinut itsensä kanssa täksi päiväksi pakkaushommia takapenkille, joten mä hyppäsin rattiin. Ellin laukussa sojotti taas kutimet. Innokkaana, kuten eilenkin. Se kutoi koko matkan. Ihanan tehokasta. Harva kutoo puolan läpi.

Kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan, ottaen huomioon ettei suunnitelmaa ollut. Heittäydyttiin Eestin jälkeen Latvialle. Liettuan jälkeen radioääni muuttui Puolaksi, heittäydyin pelkääjän paikalle kirjoittamaan havaintoja ja nyt olemmekin Saksassa. Whoop whoop. Sam painaa tööttiä aiheellisesti ja aiheettomasti joka kerta kun tulee, huono biisi, hyvä fiilis, huono biisi, paha fiilis, huono biisi, hyvä kuski, huono kuski, huono biisi. Ajetaan Saksassa kohti Berliiniä Heilige Sheisse aus Finland -teipit autossa. Hmm.

Kieltäydyin aamulla ensimetreillä keskustelemasta muusta kuin ilmansuunnista. Kun kilometrejä on kohteeseen jäljellä yli 1000, on aivan turhaa miettiä paljonko niitä on tarkalleen jäljellä. Tajusin vasta parisataa kilometriä ennen Saksan rajaa, että mehän ajetaan Berliinin kautta. No, se muutti suunnitelmia hitusen. Tartuin puhelimeen.

Samu Haber on kuuma nimi Saksassa, hän istuu Voice of Germanyn tuomaristossa. Tutustuin Samuun Music Finlandin puhujapaneelissa keväällä. Kun päätin syksyllä rantautua Saksan markkinoille, tutustutti Samu mut Judith van Heliin, joka kilpaili Voicen finaalissa. Olin katsellut Judithin kuvia ja nauhoja netissä ja hän vaikutti artistilta, jonka epäilin tykkäävän meidän naisten mallistosta sen lisäksi että nainen on ihan järjettömän kuuma. Otin Judithiin yhteyttä ja tapasimme puolitoista kuukautta sitten Saksassa. Kun tajusin Berliinin maantieteellisen läheisyyden lähestyessämme Saksan rajaa soitin Judithille, että hei nyt tullaankin Berliinin kautta. Mietittyään sekunnin, hyppäsi hän rekeen mukaan. Mahtavaa spontaaniutta. My kind of a woman.

Paljon on vielä tehtävää. Pakkauksia pitää kasata, meillä ei ole messuständille pöytää ja hintalaput puuttuu. Kun asetumme Hampuriin, asiatkin asettuu. Varmasti.



Navigointia.

Judithvan Hel. © fotoDESIGN Paul Parzych

Puolan etupiha.

Puolan takapiha.

Berliini navigaattorissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti